Asiathan muuttuvat koko ajan. Kun asiat muuttu on myös suhtautuminen asioihin muututtava. Pääseekö tästä sujuvasti taas siihen miten muutokset pelottaa. Koulun loppuminen pelottaa. Jännitän sitä missä tulen asumaan ensi helmikuulla. Pelkään ensi viikko kun siitä ei voi vain tietää.
Kuitenkin minua ainakin joskus pelottaa se ettei jotkut asiat koskaan muutu. Olen vain ja porskutan eteenpäin katsomatta sivuilleni ja istahdan vuosin päästä katsomaan mistä kaikestä jäin paitsi. Onko tämä sitten kuitenkaan sen kaiken arvoista?
Olemme kaikki tietoisia siitä minkä yhteiskunta määrittelee todellisuudeksi. Voisiko kuitenkin kaksi ihmistä määritellä oman todellisuutensa? Uskoa johonkin omaan, mutta kuitenkin luovia yhteiskunnan todellisuudessa? Onko se hullu ajatus?
Koskaan ei saa luovuttaa. Välillä täytyy vähän levätä ja antaa asioiden kulkea omalla painollaan, mutta ei koskaan luovuttaa. Ihmisen vapaus on päättää mitä tekee elämällään. On tietysti jotain odotuksia ja rajoja joita yhteiskunta asettaa, mutta se ei edellytä niiden noudattamista.
Asiat voi aina tehdä omalla tavallaan. Kukaan ei voi sanoa sinulle miten toimia. Toki voit toteuttaa pyyntöjä puhtaasta kunnioituksesta. Kuitenkin ihminen jonka kanssa sinulla on pisin historia on sinä itse. Itsensä voi aina jakaa jonkun kanssa ja se on mahtavinta mitä voi olla, mutta vaikka sitä ei ole se ei tapa sinua.
Vain sinä voit sanoa, että onko sinulla annettavaa tai sanottavaa maailmalle. Kukaan ei voi sanoa onko sinun puheesi tai tekosi suuria tai merkityksellisiä. Meitä on liian moneen junaan. Miksi kaikki aina unohtavat, että olemme yksilöitä?
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti