Muistatko tunteen kun opit uimaan. Tunteen kun tajusit miten pyöräillään. Sen vilpittömän onnen siitä miten onkaan mahtavaa, että sait oppia sen. Sen miten kaikki kannustivat sinua ja olivat lopulta uskomattoman ylpeitä sinusta. Entäs sitten kun kasvaa aikuiseksi? Mitä enää on oppimista? Mistä ollaan enää ylpeiltä jos opit jotain?
Sanotaan, että kaikella on tarkoitus. En jaksa olla kysymättä, mitä minun pitää tästä oppia?
Elämä jatkuu?
Elämä kantaa?
Kaikki järjestyy kun vain jaksat luottaa?
Vai joku muu yhtä lattea sanonta.
Jos en jaksa enää uskoa ja luottaa. Entä jos en kestäkkään kaikkea tätä muutosta? Entä kun tulee se hetki jolloin en voikkaan luottaa itseeni? Tästä uskallan päätellä paljon. Paljon asioita joista en uskalla puhua ääneen.
Mutta tarvitseeko ihan kaikesta puhua ääneen?
Kysyn vain;
Voinko luottaa?
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti