perjantai 22. heinäkuuta 2011

Vastoin järkeä!

Miksi et voi koskaa uskoa? Miksi et voi luottaa itseesi?

Aistit nuo suuret tunteet, mutta et halua uskoa niihin. Tunne on niin lähellä, että voit koskettaa sitä. Tunne tuoksuu huumaavalle ja saa sinut valtaansa. Se on tapaamisia ja naurua. Ihmisiä ja välittämistä. Ei kellään ole näin paljon rakkautta ympärillään.

Miksi siis pakenet? Mitä sinä pelkäät?

Näetkö sinä sen miten sisälläni kuohuu? Haluan sinun näkevän tämän kaiken. Kasvoni eivät paljasta mitään. Sinun täytyy kysyä, tahtoa tietää. Uskaltaa nähdä, kuulla ja tuntea. 

En tahdo luovuttaa. En tahdo päästää irti. En tahdo. Kuitenkin löydän itseni aina uudelleen tuolta reunalta. Väittelemästä itseni kanssa siitä kuinka paljon minulla on syitä jäädä tänne.

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti